Tutustuin aikani kuluksi kuoleman käsitteeseen erään kirjoituksen perusteella. Sitten lukaisin hetkellisesti tarinaa miesten välisestä seksistä. Maria Guzenina ei mainitse omilla sivuillaan miesten välistä seksiä millään tavoin! Ymmärrettävistä syistä jäinkin ihmettelemään, että miksi Helsinkiläiset pitävät niin hyvää huolta ihmisten oikeudesta olla yksilöitä enemmän kuin Helsinkiläisiä. Mutta sitten tajusin, että helsinläistyminen tarkoittaa piilotetusti juurikin sellaista elämää, missä mikään ei merkitse mitään! Dekadenssin kaiunomaisia kuvia.
Tänä aamuna siivotessani koiramme ulostetta olohuoneen lattialta ymmärsin, että ainoa mahdollinen tapa vaikuttaa ihmisten ajatuksiin on kirjoittaa heille suoraan niillä nimillä, joita he haluavat lukea! Kyllä. Minä olen jo liian pitkään kirjoittanut asioiden vierestä! Avasin silmäni pitkästä aikaa niinkin juhlalliselle käsitteelle kuin sovinismi! Minä en ole sovinisti, se pitää muistaa. Enkä minä missään nimessä halua olla sovinisti. Mutta jos minä jotain inhimillisyydessä inhoan, on se naisten oikeudet! Ja tietenkin helsinkiläiset! Miksi naisten oikeudet ylipäätänsä ovat olemassa? Syyllinen tähän epäkohtaan on Jeremy Bentham. Mutta ei pidä myöskään unohtaa, että John Stuart Mill oli armoitettu feministi. Kun minä puhun naisten oikeuksien vastustamisesta, en minä tarkoita, että naisten ihmisoikeuksia pitää vastustaa. Mielestäni naisten oikeuksilla ollaan viimeisten kymmenien vuosien aikana alettu vähentämään naisten velvollisuuksia ihmisyyden säilyttämiseksi. Enkä minä halua alkaa määrittelemään velvollisuuksia niin, että ne olisivat miesten etujen mukaisia - ei, missään nimessä, Ei!
Naisen tehtävä on olla nainen miehelleen, ja äiti lapsilleen. Ilman näitä - nainen ei ole mitään! Erään kerran kun olin jostain täysin käsittämättömästä syystä eksynyt helsinkiin, törmäsin naiseen, joka oli juuri jättänyt perheensä ja ryhtynyt juopoksi. Me keskustelimme pitkään ja lopulta päädyin kehumaan hänen valintaansa! Hän oli päätynyt juopoksi, koska ei halunnut enää olla nainen! Hän oli siis varsin rohkea ihminen, mutta naiseksi en häntä, hänen omasta toiveestaan, halua kutsua. Itse en pysty juurikaan punaviiniä vahvempaan alkoholiin koskemaan ilman, ettenkö seuraavana päivänä olisi rankan deliriumin kourissa. Mutta kuten sanottu, tuo ihminen, jonka tapasin silloisella Helsingin reissullani, oli aito ihminen. Ei mies, eikä missään nimessä nainen! Taidan jopa skoolata hänen muistolleen seuraavan kerran, kun skoolaamiseen tulee aihetta.
Iloinen rakastaja - ilman englanninkielistä käännöstä, onkin ihminen joka ei tunnusta tiettyjä, arkkityyppisiä rajoja. Hän on siis mies, tai nainen. Ei Jumalan luoma, vaan Homo Sapiens. Hän uskaltaa jättää sivuun ajatuksen tieteellisestä ajattelutavasta, ja uskaltaa olla uskomatta Jumalaan. Hänen himonsa on lihassa! Ja mikä ihaninta, hän tuntee koko vartalollaan, kuinka kaikki hänen sukupuolensa ylle heitetyistä oikeuksista katoaa Naisena ja Miehenä, ja hän on aidosti nainen.. tai mies. Minä kehotan kaikkia, aivan kaikkia ihmisiä unohtamaan ihmisyyden rajat, ja olemaan mies, tai nainen! Helsinkiläisille minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, joten olkaa te mitä olette, sillä Helsinkiin te kuulutte joka tapauksessa! Ihminen on pohjimmiltaan pelokas, ryhmää sokeasti seuraava ja helposti katoava laji, mutta Mies, tai nainen.. tulevat selviämään, vielä pitkään senkin jälkeen, kun ihminen on jo kuollut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti